Keep it Secret

Kaikilla meillä on salaisuuksia, joita ei voi tai halua kertoa kenellekään. Periaatteessa kaiken voi jakaa toisen kanssa, mutta jos asia koskettaa myös toista osapuolta niin silloin ei ole varma voiko sitä kertoa. Itselläni ei ole kovinkaan montaa salaisuutta, koska olen auttamaton hölösuu, enkä osaa pitää omia asioitani salaisuutena, se myös osoittaa että luotan ihmisiin, joille kerron salaisuuteni. Joskus sattuu myös lipsahduksia, ne asiat jotka olen tarkoittanut vain omaan tientooni pulpahtavat suustani. Ei, ne eivät ole mitään kamalia, vaan oikeastaan sellaisia joille olen nauranut kamalasti. Hauskoja asioita on hauska jakaa, mutta vakavia asioita on hankalempi kertoa. Mistähän se johtuu? Johtuuko se siitä, että niitä asioita joita itse pitää vakavina, joku toinen voi pitää hauskoina ja ei niin vakavina. Myös pelko siitä, että uskottu nauraa vakavalle asialle estää kertomasta.
   Monet ovat sanoneet minua luotettavaksi, olen sitä ystävilleni ja heidän salaisuuksilleen, mutta omat salaisuuteni saattavat välillä unohtua, ja ne vain pulpahtavat suusta. Ehkä olisi aika pitää joitain juttuja ihan omana tietonaan, edes jotain mitä pitää itsellään. Kaikki asiathan eivät kuulu kaikille, vaikka kaikki tahtoisivatkin tietää ne ja haluaisivat olla osa salaisuutta. Ehkä kyse onkin juuri siitä, kun tietää jonkun salaisuuden kokee kuuluvansa porukkaan ja kokee tulleensa hyväksytyksi. Ihan pienenkin salaisuuden tietäminen saa aikaan hyvänolon tunteen ja yhteisöllisyyden tunnun. Ihmisen luoto on omituinen. Ihminenhän on aikalailla laumaeläin, joten kun tietää asioita kuuluu porukkaan, eli laumaan. Mutta on aivan hyvä pitää jotkin asiat vaan pienen piirin sisällä, muuten koko kylä tietää kaikki asiasi.



-Anna

<---laulu jota olen kuunnellut koko päivän

and so on

Huh! Olipa mielenkiintoinen viikonloppu, jälleen hämmentävä, mutta samalla hauska. Hyvää seuraa ja juttujen taso oli sen mukainen. Ja multa on loppunu kaikkien filosofisten juttujen aiheet, oikeastaan kaikki mikä on tullut filosofisella tasolla mieleen on kirjoitettu jo tänne. Eli toisin sanoen tästä blogista saattaa tulla epämääräinen höpötys-blogi. Ainakin joksikin aikaa, ei sitä tiedä, koska tulee mieleen taas jotain hyvin syvällistä. Merkkaisiko tämä sitä, että paineet ja stressi alkavat pikku hiljaa jo helpottamaan, toivottavasti. Nyt on meneillään koeviikko, toiset kokeet huomenna, kuka kokeisiin oikeasti jaksaa lukea? Läpi ne menee kumminkin, ja jos ei mene niin sitten vasta aletaan lukemaan uusintaa varten. :) 
  Viikonlopun aikana kuulin suoria tunnunstuksia, mikäs siinä, arvostan suoruutta, niin kuin naiset yleensäkin, mutta enpä olisi uskonut, että näin moni voi olla suora ja rehellinen näin lyhyessä ajassa, tuli vähän puskista. Toiset olisivat hyvinkin tyytyväisiä tästä tilanteesta, mutta mua se lähinnä ihmetyttää, kun aikaisemmin ei ollut mitään niin nyt on melkein jokaiselle sormelle jotain. Olen todella otettu, mutta enpä olisi arvannut olevani tällaisessa tilanteessa.


Anna

Burning out!

ps kuva täältä

Yksinkertaista. En vain jaksa. Syksyn ja kevään pommittaminen tekemisellä täyteen ei ollut hyvä ajatus, mutta täytyi kumminkin saada jotain kehittävää tekemistä, jonka johdosta koulu kärsii. Varsinkin eräs oppiaine, josta en ole koskaan läksyjä tämän jakson aikana. DamDam.. Sekin rasittaa vähäsen, että en saanut kesätyöpaikkaa. Tyhjätaskuinen kesä, täältä tullaan! No onpahan paljon aikaa rentoutua!  

Anna

Confused

.

Omituista kuinka ihminen pystyy hämmentämään toista vain eräällä pienellä luulolla tai ehdotuksella. Sain viime viikonloppuna kaksi hämmentävää kommenttia, toisen otin vakavissani, sillä se saattaa olla avain koulumenestykseni paranemiseen. Ja toisen otin oikeastaan vain huumorilla, ja oikeastaan nauroin kaksi päivää, koska en olisi koskaan pystynyt kuvittelemaan, että olisin joskus tällaisessa tilanteessa näin pian sen ahdistavan asian jälkeen. Jouduin kumminkin tuottamaan eräälle henkilölle aika karvaankin pettymyksen. En oikein tiedä, mitä tehdä tämän hämmennyksen kanssa, olen kertonut siitä jo ystävilleni ja ensimmäisestä hämmentävästä asiasta he olivat yhtä hämmentyneitä kuin minäkin. Asia pitää varmaan jälleen kerran märehtiä omassa päässä läpi ja sitten vasta tehdä päätös, kuinka sen kanssa toimitaan.

   Voi kuinka odotankaan tulevaa kesää! Kaikkia hienoja suunnitelmia ja varmaankin myös sitä vielä pimennossa olevaa työpaikkaa. Mutta kaikista odotetuin asia on ulkomaan matka ja auringon otto rannalla! Parina viime päivänä onkin saanut nauttia kauniista ilmasta ja lämmöstä, oikeastaan voisi sanoa että kesä on jo täällä, vähän etuajassa vain, mikä ei todellakaan haittaa minua! Inhoan talvea, kylmää ja pimeää, kesä on enemmän minun juttuni! :) Saa nähdä onko kesäilmassa rakkautta :)
 


KESÄISIN FIILISTELYIN -Anna