Theatre

Olen hyvällä tuulella. Posti toi ennen pääsiäistä iloisia uutisia, sain kutsun Teatterikorkeakoulun pääsykokeisiin! Olen iloin, mutta myös hiukan stressaantunut, koska tehtävät ovat kohtuullisen vaikeita, eikä minulla juuri nyt ole minkäänlaista inspiraatiota tanssisäkeistön (=valmis sävel, joka pitää sanoittaa uudelleen ja johon pitää tehdä sopiva koreografia) tekemiseen. Pääsykoe päivä on kumminkin jo 8.5, joten tekemistä riittää, niin dialogin kuin tanssisäkeistön ja monologin harjoittelemisessa. Pääsykoekutsu tuli täytenä yllätyksenä, hakupapereissa puhuin hieman kärkkäästi, enkä ollut varma oliko se hyvä veto, pelkäsin, että se pilaisi mahdollisuuteni päästä edes pääsykokeisiin, hakuvaihheessakin hakijoita karsitaan suurella kädellä, joten on jo saavutus sinänsä päästä edes pääsykokeisiin ja 2. hakuvaiheeseen. Monet elättelevät unelmia, että heistä tulisi näyttelijöitä. Minä en vain unelmoi, vaan haluan todella paljon näyttelijäksi, sillä koen, että se olisi se oma juttu, jota olen pitkään etsinyt. Pienenä halusin olla ammatiltani sairaanhoitaja, ylä-asteella halusin olla kuraattori, mutta nyt minusta tuntuu, että näyttelijän työ olisi minulle juuri sopiva, olen valmis tekemään sen eteen mitä tahansa, että minusta tulisi näyttelijä. Monille tulee ensimmäisenä mieleen näyttelijöistä Salatut elämät tai muu saippuasarja, mutta itse haluan näyttelijäksi ja töihin oikeaan teatteriin, mutta kyllä muutkin työt kelpaavat, tietenkin. Freelancerina työt saattavat olla välillä niukilla, siksi näyttelijän täytyy kehittyä ja oppia saamastaan kritiikistä koko ajan lisää. 

     Unelmoikaa, mutta uskaltakaa myös toteuttaa ne. -Anna

And Everything Falls Apart When You Don't Expect It.

Niin, väärät sanat, väärään aikaan ja väärässä paikassa, voiko mikään mennä enää vikaan? Mutta onko väärin haluta selvyyttä ahdistavaan asiaan? Tämän päiväisen perusteella kaikki, ihan kaikki voidaan hajottaa yhdellä kysymyksellä, ja sen vuoksi voidaan menettää eräs tärkeä henkilö elämässä. Kukaan ei halua sitä, eikä voi aavistaakaan, mitä toisen päässä liikkuu tai mikä on arka aihe, josta ei puhuta, vaikka aijemmin on voitu jakaa ihan kaikki. Tämä tilanne on ihan tyhmä ja ahdistava, koska minusta tuntuu, että olen pilannut ihan kaiken ja menettänyt taas yhden tärkeän ystävän, sellaisen, joka onnistui aina piristämään ja lohduttamaan, vaikka kaikki alkoi kaatua päälle. Sellaisen, joka on liian tärkeä, ja jonka menettämistä pelkään melekin kaikista eniten! Asiaa ei auta se, että en saa kyseiseen henkilöön mitään yhteyttä, koska hän ei ilmeisesti halua kuulla minusta mitään.