Theatre

Olen hyvällä tuulella. Posti toi ennen pääsiäistä iloisia uutisia, sain kutsun Teatterikorkeakoulun pääsykokeisiin! Olen iloin, mutta myös hiukan stressaantunut, koska tehtävät ovat kohtuullisen vaikeita, eikä minulla juuri nyt ole minkäänlaista inspiraatiota tanssisäkeistön (=valmis sävel, joka pitää sanoittaa uudelleen ja johon pitää tehdä sopiva koreografia) tekemiseen. Pääsykoe päivä on kumminkin jo 8.5, joten tekemistä riittää, niin dialogin kuin tanssisäkeistön ja monologin harjoittelemisessa. Pääsykoekutsu tuli täytenä yllätyksenä, hakupapereissa puhuin hieman kärkkäästi, enkä ollut varma oliko se hyvä veto, pelkäsin, että se pilaisi mahdollisuuteni päästä edes pääsykokeisiin, hakuvaihheessakin hakijoita karsitaan suurella kädellä, joten on jo saavutus sinänsä päästä edes pääsykokeisiin ja 2. hakuvaiheeseen. Monet elättelevät unelmia, että heistä tulisi näyttelijöitä. Minä en vain unelmoi, vaan haluan todella paljon näyttelijäksi, sillä koen, että se olisi se oma juttu, jota olen pitkään etsinyt. Pienenä halusin olla ammatiltani sairaanhoitaja, ylä-asteella halusin olla kuraattori, mutta nyt minusta tuntuu, että näyttelijän työ olisi minulle juuri sopiva, olen valmis tekemään sen eteen mitä tahansa, että minusta tulisi näyttelijä. Monille tulee ensimmäisenä mieleen näyttelijöistä Salatut elämät tai muu saippuasarja, mutta itse haluan näyttelijäksi ja töihin oikeaan teatteriin, mutta kyllä muutkin työt kelpaavat, tietenkin. Freelancerina työt saattavat olla välillä niukilla, siksi näyttelijän täytyy kehittyä ja oppia saamastaan kritiikistä koko ajan lisää. 

     Unelmoikaa, mutta uskaltakaa myös toteuttaa ne. -Anna