Friends!

Mitä tekisimmekään ilman ystäviä? Tukahduttaisimme itsemme omiin murheisiimme. Itselleni on melkein käynyt niin. Ympärilläni oli paljon ystäviä, mutta en osannut kertoa mikä minua vaivasi, nyt olen huomannut, ettei minun tarvitse selitää jokaista asiaa, joka vaivaa minua, ystävät tietävät sen muutenkin.
  On olemassa erilaisia ystäviä. On kavereita, sellaisia, joiden kanssa hengataan ja jutellaan niitä näitä, small talkia siis. Ja sellaisia, joille kerrotaan syvimmätkin salaisuudet. Ja niitä, joille ei tarvitse kertoa, he tietävät muutenkin. Onneksi on olemassa monenlaisia ystäviä, ilman heitä ei elämästä tulisi mitään. Huomasin tänään kuinka yhden ihmisen kanssa puhuminen helpottaa oloa, varsikin, kun tästä henkilöstä ei ole kuulunut pitkään aikaan mitään, joten on ihanaa puhua hänen kanssaan, ja huomata, että hän ymmärtää, ja antaa hyviä vinkkejä hankaliin tilanteisiin. Jokainen ystävä on erilainen, mutta silti niin tärkeä!
   Tänään sain puhua tärkeälle ystävälleni, josta ei ole kuulunut pitkään aikaan mitään, kertoilimme kuulumisia ja omia murheitamme. Murheiden kertominen hänelle helpotti sitä ahdistusta, joka sisälläni juuri nyt kytee. Hän ymmärsi, tuki ja antoi hyviä vinkkejä. Voisi kai sanoa, että hän on yksi parhaimmista ystävistäni.

Anna

Complicated

complicated

Rakastuin alla olevaan lauluun! Johtuu varmaan siitä, että se kuvaa hyvin nykyistä elämäntilannettani. Monimutkaista ja vaikeaa tilannetta, mutta jotenkin olen onnellinen tilanteesta (outoa?). Tahtoisin korjata tilanteen, mutta en tiedä miten. Vaikka tarkoitukseni oli nukkua pitkään, niin en pystynyt, heräsin ahdistavaan uneen, joka liittyi tilanteeseen ja ehdotukseen, jolla sen pystyisi avaamaan, ehdotus oli mielestäni huono, koska olisi todella typerää ja epäkypsää tehdä niin. Tikulla silmään taktiikalla? Enpä usko, että se auttaisi yhtään tilannetta. Ja tökkiminen tikulla silmään ei ole minun tapaistani, ja siitä saisi vain väärän kuvan. Monimutkaista, eikö jo tällaisia pulmia ole jo ollut ihan tarpeeksi vuoden sisään? Ei näköjään, luulenpa, että niitä on tulossa vielä lisää. Koska elämä olisi oikeasti vähän helpompaa? Olen lyönyt pääni seinään niin monta kertaa, että se halkeaa. Käteni ovat sidotut ja avain ratkaisuun olen minä itse. Haluanko oikeasti ratkaista solmun? Kyllä, mutta se on liian hankalaa, tai ei hankalaa, vaan monimutkaista, ja kestäisinkö taas yhden elämän antaman potkun päähän,  vai romahtaisinko kokonaan? En tiedä, koska en ole koskaan aiemmin ollut tällaisessa tilanteessa. Ja kirjoituksen otsikkoon liittyen, en pysty olemaan ajattelematta onglemaani ja sen ratkaisua, ratkaisu on loppujen lopuksi helppo, mutta minussa ei ole tarpeeksi naista tekemään sitä. Täytyy olla toinen keino! Mutta asia taitaa olla niin ettei ole. 

 

Sidotuin käsin Anna

Oh, Man!!

Huh! Nytkö se kauan odotettu pääsiäinen on täällä? Tuli aika puskista kyllä. Ei ole kyllä yhtään sellainen fiilis että huomenna lapset virpovat ja illalla katseltaisiin kokkoja.

 Oletteko koskaan ajatelleet miksi naisia sanotaan aina vaikeiksi ja, että heistä ei ota kukaan selvää, paitsi tietenkin toinen nainen. :) Omasta mielestäni miehet ovat miljoona kertaa vaikeampia! Miehet odottavat, että naiset lukisivat heidän ajatuksensa, jottei heidän tarvitsisi kertoa itse omista tunteistaan ja pohdinnoistaan, mikä mahdoton ajatus! Joskus on tullut koitettua ajatusten lukua kasvojen ilmeen perusteella ja katseen kohdistamisesta, todella vaikeaa ettenkö sanoisi. Helpoimpia tulkittavia tunteita ovat viha ja rakkaus, ihmisellä on tällöin aivan ihmeellisiä ilmeitä, oletteko koskaan huomanneet? Toisaalta naiset odottavat myös miehiltä ajatustenlukutaitoja, kun eivät kerro heti mistä kiikastaa, mutta miehillä on ehkä omat syynsä olla kertomatta, heidän mielestään tunteiden paljastaminen saattaa ehkä olla jotenkin noloa, tai epämiehekästä. Typerä luulo! Mitenkään muuten nainen ei voi tietää miehen tunteita tai ajatuksia kuin, sillä että mies itse vapaaehtoisesti kertoo. Jos puhuminen tuntuu ahdistavalta niin kirjoittaisi sitten vaikka kirjeen tai jonkin muun lappusen jossa olisi asiat, jotka ahdistavat. Helpommin sanottu kuin tehty, olen itse huomannut, etten ole hyvä kertomaan omista tunteistani, koska pelkään, että satutan toista, mutta toisaalta vaadin toisilta suorasukaisuutta, haluan kuulla asiat suoraan ja niin kuin ne ovat, en jonkin ihmeellisen mutkan kautta, jonka aikana koko totuus muuttuu ihan toiseksi. Tiedän, olen liian vaativa tässä asiassa, mutta tuntuu, että mitenkään muuten en saa kitkettyä keneltäkään suoraa vastausta, ehkä minun pitäisi itse opetella ilmaisemaan tunteitani verbaalisesti, improvisoiden se käy kädenkäänteessä, koska ei tarvitse puhua. Olen muuten kuin papupata, kun oikein pääsen vauhtiin, mutta tunteiden kertomisessa menen aivan lukkoon. Ei taida auttaa mikään muu kuin harjoittelu.     
                                    -Anna

Too much

Liikaa, LIIKAA!! Ja jälleen olen jotenkin kummallisesti saanut viikonloppuni täyteen ohjelmaa, no ensi viikonloppuna sitte. Vaikka Viikonloppuni onkin täynnä olen jotenkin hyvällä tuulella, mahtaa johtua taustalla soivasta kappaleesta. :)

 Olihan sitä ihan järkevää asiaakin. Oletteko koskaan miettineet sitä, että vaikka ihminen antaa kaikkensa se ei riitä? Aina pitäisi tehdä vielä paremmin ja ylittää moninkertaisesti omat rajansa, liiasta yrittämisestä ei tule loppujen lopuksi muuta kuin pelkkiä harmia, esimerkiksi stressi lisääntyy, eikä mikään mene niin kuin on suunniteltu. Minulla on ollut kova stressi koko syksyn ja talven, kun on pitänyt koulua varten suoritella kursseja, jotta pääsee vielä joskus ylioppilaaksi, että pääsee sitten joskus opiskelemaan haluamaansa paikkaan. Oikeastaan ihminen opiskelee koko elämänsä, ei vain koulussa vaan myös elämässä, koko ajan opitaan lisää, niin perheessä kuin työssäkin. Ihmeellistä, koskaan ei aivojen kapasiteetti sano että nyt on liian paljon tai liian vanhaa informaatiota, vaan vanhaa hiotaan ja uusitaan koko ajan oppimalla lisää. Vaikka ihmisen aivot ovatki hyvin kehittyneet. ne eivät kestä kaikkea, vaan välillä nekin sekoavat, siitä etteivät ne ole saaneet levätä tarpeeksi. Minulla on käynyt niin, en aivan seonnut, vaikka lähellä oli. En saanut nukutuksi kunnolla ja siitä seurasi se, että olin stressaantunut ja kärttyinen, painokin heitteli aina välillä. Nyt kun on vähän enemmän aikaa aion rentoutua kunnolla, vaikka se ei olisikaan monien mielestä suotavaa, vaan jopa paheksuttavaa laiskuutta.

Rentouttavaa Kesän odotusta ;)

-Anna

Role model

Kuuntelin tänään radiota ja satuin kuulemaan, kuinka joku artisti yrittää olla hyvä roolimalli nuorille tytöille. Mihin oikeastaan tarvitsemme rooli malleja? Erilaiset artistit, jotka yrittävät olla rooli malleja, oikeastaan vain luovat lisää muotteja, joihin nuorten pitää mukautua ja sopia. Nämä artistit luovat myös lisää rooleja, joita voi käyttää erilaisissa tilanteissa. Jokaisella meistä on oma rooli eri tilanteissa, esimerkiksi ystävien kanssa käyttäydytään eri lailla kuin opettajien seurassa. Koulussa ollaan hiljaisia hiirulaisia, mutta vapaa-aikana olet kuin toinen ihminen, mustine rajauksinesi.
  Hyvin usein kuulee puhuttavan, että, Lehdet vaikuttavat nuorten itsetuntoon, mielestäni lehdet ovat vain osa syyllisiä nuorten tyttöjen itsetunto-ongelmiin. Artistit, joiden musiikkivideoilla keikistelee puolipukeisia, laihoja ja kauniita tyttöjä, ovat myös osallisia, siihen minkälainen itsetunto nuorelle epävarmalle tytölle muodostuu.
   Olen myös huomannut kuinka musiikkivideoiden pukeutumistyylit vaikuttavat jopa pienten tyttöjen pukeutumiseen, pienillä tytöillä tarkoitan 7-11-vuotiaita tyttöjä, jotka pukeutuvat kuin 16-18-vuotiaat nuoret naiset. Olen myös pohtinut, antaako yhteiskunta todella sellaisen kuvan, että täytyy näyttää samalta ja pukeutua samalla tavalla kuin monta vuotta vanhemmat tytöt. Antaako yhteiskunta todella sellaisen kuvan, että pienten naisten alkujen täytyy näyttää ikäistään vanhemmilta? Mielestäni tämä on kamalaa, jos täytyy 10-vuotiaana näyttää samalta kuin 18-vuotias. Miksi vanhemmat eivät kiinnitä mitään huomiota lastensa pukeutumiseen? Ihmettelen suuresti kuinka pienet tytöt käyttävät säällä kuin säällä ohuita leggingssejä.
  Kesällä sen ymmärrän, mutta että talvellakin, vaikka kevät onkin tulossa, en silti laittaisi mistään hinnasta vain leggingssejä ja pitkää paitaa päälleni. Kylmää pelkkä ajatuskin. Ehkä olen hieman vanhoollinen, kun ajattelen, että tyttöjen pitäisi pukeutua, kuin pikku tyttöjen kuuluu. Verkkareihin ja prinsessa-paitaan, kuten minun aikanani pukeuduttiin, silloin vaihdeltiin tarroja ja kirjeitä. Nykyään tytöt lähtevät 2.luokalla diskoon ja meikkaavat sitä varten. Voi voi, mihin ihmeeseen tämä maailma on menossa?

-Anna- 




















                                                                                                                          

Love your life!

Heipparallaa!

Oletteko koskaan huomanneet, miten ihanaa elämä voi oikeasti olla! Minä huomasin sen jokunen päivä sitten, sitä ennen olin aika negatiivinen tulevaisuutta kohtaan, koulu ei luistanut toivotulla tavalla, vaan takkusi koko ajan, mutta nyt kun suurin mieltäni painanut asia on selvitetty ja uskon, että elämä alkaa jälleen hymyillä myös tänne risukasaan!
   Tämä hetki on elämistä varten, tulevaisuus on varmasti meillä kaikilla enemmän tai vähemmän pimennossa, muuta kuka siitä välittää? Elä tässä ja nyt! Ehdit miettimään mokailujasi myöhemminkin! Kukaan muu ei elä elämääsi puolestasi, sinun täytyy itse päättää mitä elämältäsi haluat. Totta, todella kliseisiä lausahduksia, mutta vasta nyt ymmärrän miksi niitä hoetaan, jotta todella eläisimme ja tavoittelisimme unelmiamme.
  Nyt, kun suuri kivi on vierähtänyt pois sydämmeltäni, olen huomannut paljon asioita, kuten sen, että kauan kaivattu KEVÄT on tulossa oikein toden teolla! Linnut laulavat, lumi sulaa, päivä on pidentynyt ja ihmiset ovat paljon iloisemmalla tuulella, kuten myös minä.

     Kevät on rakkauden aikaa, sillä silloin kaamos väistyy ja ihmisillä, varsinkin suomalaisilla on jälleen silmät auki ja sydän uteliaana. Keväällä tapahtuu kaikenlaista, varsinkin rakkaus-rintamalla, vielä jokin päivä tulee se, joka nappaa sydämmesi rinnastasi ja se on silloin menoa. Se on odottamisen arvoista! Oikein ihanaa Kevättä kaikille, muistakaa pitää sydämmen ovet apposen auki, niin minäkin aion tehdä. :)


-Anna-