Olihan sitä ihan järkevää asiaakin. Oletteko koskaan miettineet sitä, että vaikka ihminen antaa kaikkensa se ei riitä? Aina pitäisi tehdä vielä paremmin ja ylittää moninkertaisesti omat rajansa, liiasta yrittämisestä ei tule loppujen lopuksi muuta kuin pelkkiä harmia, esimerkiksi stressi lisääntyy, eikä mikään mene niin kuin on suunniteltu. Minulla on ollut kova stressi koko syksyn ja talven, kun on pitänyt koulua varten suoritella kursseja, jotta pääsee vielä joskus ylioppilaaksi, että pääsee sitten joskus opiskelemaan haluamaansa paikkaan. Oikeastaan ihminen opiskelee koko elämänsä, ei vain koulussa vaan myös elämässä, koko ajan opitaan lisää, niin perheessä kuin työssäkin. Ihmeellistä, koskaan ei aivojen kapasiteetti sano että nyt on liian paljon tai liian vanhaa informaatiota, vaan vanhaa hiotaan ja uusitaan koko ajan oppimalla lisää. Vaikka ihmisen aivot ovatki hyvin kehittyneet. ne eivät kestä kaikkea, vaan välillä nekin sekoavat, siitä etteivät ne ole saaneet levätä tarpeeksi. Minulla on käynyt niin, en aivan seonnut, vaikka lähellä oli. En saanut nukutuksi kunnolla ja siitä seurasi se, että olin stressaantunut ja kärttyinen, painokin heitteli aina välillä. Nyt kun on vähän enemmän aikaa aion rentoutua kunnolla, vaikka se ei olisikaan monien mielestä suotavaa, vaan jopa paheksuttavaa laiskuutta.Rentouttavaa Kesän odotusta ;)
-Anna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti